Khao Lak

Lauantai-aamu ei lupaillut kovin hyvää meidän Khao Lak-reissun suhteen. 

Oltiin ostettu etukäteen bussitiketit Patongilta ja sovittu, että kyyti hakee meidät läheiseltä huoltoasemalta siinä varttia yli seitsemän aamulla. Tytöthän oli huoltsikalla ajoissa jo seitsemältä, mutta bussia ei kuulunut. Puoli kahdeksalta soitettiin lipputytölle, joka ilmoittikin että bussi oli jo mennyt, koska meitä ei kuulemma ollut näkynyt.

Selvä.

Bussikuskilla oli tosiaan Astan puhelinnumero, että kyseisessä tilanteessa hän olisi voinut meille soittaa. Vaaaan ei. 

No, eipä siinä, tyttö alkoi järjestää meille uutta kyytiä ja tuli itsekin KitKat-patukoiden kera odottelemaan kyytiä sateeseen meidän kanssa.

Parin tunnin odottelun jälkeen päästiin vihdoin starttaamaan kuitenkin matka. Hypättiin minibussiin, joka vei meidät seuraavalle sateiselle ja tuuliselle pysäkille kahden lapsiperheen kanssa odottelemaan jatkokyytiä. Toivo meinas melkeen mennä, mutta tuli se meidänkin bussi sieltä lopulta ja päästiin ottamaan pienet unet ennen Khao Lakia! 

Sää ei tosiaan näyttänyt missään vaiheessa yhtään hyvälle ja se ehkä vähän latisti tunnelmaa. 

Hotellihuoneeseen ei kuitenkaan jääty makoilemaan, vaan lähdettiin Marjon ja Anssin kanssa katseleen, mitä kaikkea voidaan tehdä sadeviitoissa. Kello alkoi olla jo paljon ja alkuperäinen vesiputouksille meneminen oli liian myöhäistä, joten valkattiin listasta paikka, jossa kasvatetaan (?) kilpikonnia ja myöhemmin ne päästetään takaisin mereen.

Kilpikonnat oli hauskoja. Sää ei.

Kilppareitten jälkeen mentiin katsastamaan Marjon ja Anssin hotelli + biitsi. Oli vähän erilaiset vetimet rannalla tällä kertaa, mut onneks sadeviitastakin sai lopulta hetkeksi edes luopua! 

Rantailun jälkeen tytöt halusi jalkahierontaa. Ite päätin olla säästeliäs ja odotella sohvalla. Oikeasti jalkahieronta on aika inhottavaa, koska se kutittaa. Mutta tytöt tykkäsi ja hyvä niin.

Sateesta huolimatta päivä oli mukava ja illalla kun päästiin takaisin hotellille, oltiin kaikki ihan valmiita nukkumaan. 

Sunnuntai-aamuna aamupalalle mennessä vähän jännitti millainen keli on, koska oli luvattu kuitenkin parempaa säätä kun edellisen päivän rankkasateet. Meidän hotellihuoneessahan ei ollut ikkunaa, joten säätä ei voinut tarkistaa ennenkuin oli ulkona. 

Onnnneksi keli näytti paremmalle kuin lauantaina, itse asiassa luultiin jopa, että saadaan auringonpaistetta. Päätettiin siis toteuttaa edellisiltana suunniteltu waterfall-retki. Ensin otettiin porukalla taksi Lampii/Lampi/Lampee whatever Waterfallille. Ja tottahan toki älytön kaatosade alkoi matkalla putouksille. Haluttiin kaikki käydä uimassa vesiputouksessa, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin odottaa ja toivoa, että sade loppuu pian edes hetkeksi. 

Kyllähän se sitten lopulta rauhoittuikin ja päästiin kaikki porukalla uimaan! Tai no, Anssi jäi hovikuvaajaksi rannalle. Ehkä se ei vaan oikeasti uskaltanut tulla.

Onko olemassa paikkaa, jossa ei törmää venäläisiin turisteihin? Enivei, kiitos Anssille tämänkin ikuistamisesta.

Vesiputousten makuun kun oli päästy, niin ohjeistettiin taksikuski vielä toisellekkin putoukselle. Tällä kertaa vuorossa oli Ton Prai Waterfall, jonne samoiltiin kilometrin verran viidakon läpi. Eikä muuten ollut hassumpi putous tämäkään! Ja plussana vielä, että sielä saatiin nauttia maisemista ilman niitä venäläisiä. 

Vaikkei aurinko paistanut sunnuntainakaan, niin eipähän satanut vettäkään. Ja vesiputoukset oli kyllä mageita, joten eipä jäänyt harmittamaan alkupäivän huono keli :-) Illemmalla käytiin vielä White Sands biitsillä, jonne paistoi jopa ilta-aurinko. Eli ei hassumpi päätös päivälle! Pääsin myös keinumaan, eli biitsiltä poistui ihan elämäänsätyytyväinen tyttö. Kera parin uuden simpukan.

Maanantaina, eli viimeisenä Khao Lak-aamuna päästiin kuitenkin vihdoin myös tositoimiin. Aamupalalle mennessä kaikki taisi vetää pienet voitontanssit, koska ulkona oli pilvetön taivas ja aurinko paistoi. Koottiin tavarat laukkuihin ja lähettiin viettämään biitsipäivää Marjon ja Anssin hotellin rannalle. Ja oli kyllä meinaan kuumottava aurinko. Ja hullut aallot! Kertokoon kuvat lisää rantapäivästä, koska ananassmoothien lisäksi mitään kovin mainittavaa ei tapahtunut. Paitsi että onnistuin jotenkin säheltämään aalloissa niin, että olin varmaan elämäni pisimmät kymmenen minuuttia jumissa ranta-aallokossa. Toisella kädellä yritin hapuilla bikinien yläosaa takaisin paikalleen ja toisella kädellä yritin estää aaltoja viemästä alaosaa. Oli ohikulkevalla sakaslaismiehellä hauskaa.

Oli ihana päättää meidän Khao Lak-loma aurinkoiseen päivään! Ja palaneisiin jalkoihin. Otettiin Astan, Maisan, Anssin ja Marjon kanssa taksi kohti Phukettia (pariskunta tuli vuorostaan meille kylään) ja saatiin nauttia puoli lava-auton kyydistä 1300 Bahtin edestä reilun sata kilometriä. 

Vähän meinasi paikat puutua. Ei pahasti. 

Nyt alan miettimään menisinkö tänään Banglaroadille vai kiltisti nukkumaan.

Iloa talveen!

<3Tiina

First Touch

Muuten ihan kiva, mutta vettä sataa. 

Huomenna siis vesiputouksille.

kauniita unia

<3 Tiina

Long Time No See

On kai ollu muka kiireinen viikko, kun ei oo ollut aikaa tulla kirjotteleen kuulumisia. En tiedä mitenniin kiireinen, kun suurinpiirtein koko viikon on mukavasti satanut vettä. Voisimpa vaan kysyä, että eikös sen sadekauden pitänyt loppua jo melkeen kuukausi sitten... Ai joo, tiistaina paistoi kyllä hyvin, mut silloin olikin koulua aamusta iltapäivään :) kas kummaa. 

Mutta mitäs tällä viikolla on siis tapahtunut... Maanantailta tärkein ilmoitus on, että shoppailun jälkeen sain vihdoin kantaraflasta lihapullat ja perunamuusin. Joka maanantai, kun ollaan menty lihapullien perässä kyseiseen raflaan, niin ollaan oltu joko liian ajoissa tai liian myöhässä. Mutta ei tällä kertaa. Kuulin myös ilouutisia, että lihapullia saa nykyisin joka päivä, eli ehkä saan syödä niitä vielä jatkossakin.

Ei, en shoppaillut kyseistä taulua vaikka mieli teki

Maanantainen ryhdistysliike salin myötä siirtyi tiistai-aamuun, eli päivä lähti käyntiin järjettömällä habatreenillä melkeen ennenkun kukkokaan kerkes herätä. Huomasin, että oli ehkä ollut jopa ikävä pientä saleilua. 

Tiistai-iltana oli vaihteeksi tiedossa pippalot, kun yksi saksalainen vaihtari täytti lisävuosia. Teema oli jonkin sortin hiphopgangstablingbling ja sen mukaan koitettiin mennä..

Ilta meni aika mukavasti, haahuiltiin paikasta toiseen ja vuorotellen hukattiin ja löydettiin toisemme uudelleen ja uudelleen. Nippanappa kerkes kotiinkin taas nukkumaan ennenkun kukko heräs. 

Keskiviikko, kuten arvata saatatte, menikin kohtuullisen väsymyksen saattelemana aika mitäänsanomattomasti ohi. Syötiin, katottiin leffaa ja ... siinä se? Jännittäviä nämä jotkut päivät täällä vaihdossa.

Hmm. Torstaina oli jälleen aamusalin aika ennen koulua. Meillä oli Maisan kanssa onneksi lyhyt päivä ja päästiin ennen puoltapäivää kotiin. Torstainakin oli huono keli, joten mietittiin miten voitaisiin hyödyntää päivä, koska opiskelulle sitä ei voinut kokonaan uhrata. Viisaat päät lyötiin yhteen ja päädyttiin öljyhierontaan. Eikä muuten kaduta. Mentiin Maisan kanssa yhteiseen huoneeseen, jossa meidät ensin komennettiin suihkuun ja sitten hierontapöydälle makaamaan. Tädit sitten naksautteli selät, varpaat, sormet ja koko kroppa tuli myös hierottua. Tuoksuttiin hieronnan jälkeen ihan ruusuille.

Hieronnan jälkeen käytiin vielä juhlistamassa vähän Annukan synttäreitä, eli mentiin syömään hyvin pienellä porukalla. Hyvää ruokaa ja jälkkäriksi jäätelöä. Kelpaaaa. 

Tänään aamulla piti jaksaa herätä salille ja se taitaakin olla suurin highlight koulun lisäksi tältä päivältä. Koska vettä on satanut tänäänkin. Tosin saatiin aikaiseksi varattua vähän joulun ajan hotelleja mm. Samuilta ja Koh Taolta! Jihuu!

Koko viikko on tullu siis herättyä melko ajoissa (tai mentyä nukkuun melko myöhään..), eikä se vielä tähän lopu. Huomenna pitää 7.15 olla skarppina läheisellä bensa-asemalla koska toivottavasti joku minibussi tulee noutamaan mut, Astan ja Maisan Khao Lakiin. Mennään sinne moikkaamaan Marjoa ja Anssia ja toivon tosiaan, että tää pirun sade ei jatku enää huomenna. Ainakaan Khao Lakissa. Toisaalta mielessäni olen jo pakannut sadeviitan mukaan, koska sääennuste ei todellakaan lupaa hyvää.

Läppäri jää viikonlopuksi kotiin, eli parin päivän tauko tulee taas. Ehkä palaan sitten viimeistään tiistaina asiaan, koska maanantaina ajateltiin tulla vasta aika myöhään kotiin. We'll see!

Nyt raahaudun vaappuvin ankka-askelin (koska jalat on jumissa) hakemaan pyykit ja sen jälkeen katson elokuvan. Ja pakatakin voisi.

<3 Tiina

Girls night out

Eilen oli meidän tyttöjen ilta. Ohjelmaan ei lopulta kuulunut sitten kuitenkaan ManShowta eikä edes lettuja. Mutta patonki, sipsit, kurkku & porkkana, fetasalaatti ja tärkeimpänä 5 litran viinitonkka lämmitti kyllä niidenkin puolesta sydäntä.

Okei, ihan puhtaasta tyttöjen illasta ei ollut kyse, koska syömisen aikaan seuraan liittyi myös naapurit Noora ja Eemeli. Melkeen kuitenkin. 

Ruoka oli namia ja viinikin maistui pitkästä aikaa hyvälle. Joskus 11 aikaan (?) alkoi muutaman tytön tanssijalka vipattaa jo siihen malliin, että lähtö Bangla Roadille tuli ajankohtaiseksi."Kymmenen minuuttia ja sit mennään!". Yllättäen myös iltavesisade oli alkanut sopivasti juurikin kun piti sitten lähteä ulos etsimään TukTukia Banglalle päin. Ei siinä, alkuun näytti epätoivoiselta kun kuskit oli menossa vaan kotiin nukkumaan. Muutaman yrityksen jälkeen kuitenkin tärrrpppäs ja saatiin ihanainen TukTuk-kuski ja päästiin jälleen Banglalle! 

Annukka on salilla käydessään tutustunut Pablo-nimiseen herraan, joka oli Annukan kanssa sopinut että tytöt saa tänä lauantaina vähän spesiaalimpaa kohtelua hänen baarissaan. Päästiin baarin yläkertaan (tosin se saattaa kyllä olla avoin muutenkin kaikille, en tiedä) ja saatiin ilmaiset bucket-vodkaredbullit kouraan. Hetken päästä joku ilmoitti, että ne saa myös käydä ilmaiseksi täyttämässä jos pääsee tyhjenemään. Mikäs siinä.

Baarissa oli hupaisaa mutta pari tyttöä joutui jättämään jonkin ajan kuluttua leikin kesken ja lähtemään kotiin. Bucketit oli salakavalia. Onneksi kuitenkin suurin osa pääsi jatkamaan iltaa vielä toiseenkin baariin, jostain syystä lähestulkoon kantapaikaksi muotoutuneeseen Seductioniin... Pablon baarissa tutustuttiin thaikkupoikaan, joka kertoi saavansa meidät ilmaiseksi Seduun sisälle. High-seasonin takia kyseiseen baariin joutuu siis nykyään maksamaan sisäänpääsyn ja sehän kiristää hampaita. Tällä kertaa kuitenkin lykästi ja päästiin lopulta kuulemma jonkun suomalaisnaisen käskyjen saattelemana ilmaiseksi tanssahtelemaan! 

Ei ole mitään hajua mihin aika vierähti, mutta yhtäkkiä kello oli taas puoli kuusi aamulla ja koti alkoi kuulostaa jo hyvälle vaihtoehdolle. Vaikka lähdöstä keskusteltiinkin ensin siihen malliin, että "jos nyt puoli tuntia vielä"... 

Banglalta kotiinpäin TukTukin löytäminen ei ole erityisen hankalaa, koska niitä on noin sata parkissa jokaisen baarin ulkopuolella. Ainoa on, että hinnan sopiminen on välillä raskasta ja sen takia täytyy kiertää useampi TukTuk läpi. 

Loppuhyvin kaikki hyvin ja päästiin kotiin nukkumaan! Tänään oli sitten taas vähän väsyneempi päivä, enkä tiedä olenko oikeasti poistunut sängystä oikeastaan mihinkään. Täytyy tosin nauttia tästä ultimaattisesta laiskuuspäivästä, koska menin lupautumaan huomenna salille. Seuraavan kuukauden ajan olis tarkoitus yrittää viettää aikaa sielä, että sitten voi taas lomailla loppuajan kun ollaan reissuilla. Kattellaan kuin käy! Mutta positiivisesti yllätyin silloin lääkärissä kun he päättivät mut punnita ja vaan yks ekstrakilo oli toistaseksi tarttunu matkaan. Ehkä mun hiuksista on vaan tullu paksummat tai jotain? Haha joo, Suomeen ei kuitenkaan viitti tuoda ekstrakiloja muutenkun matkalaukussa, joten ei auta muutakun mennä polkeen sitä kuntopyörää. 

Toivottavasti teilläkin oli kiva viikonloppu!

<3 Tiina

Next stop Malaysia

Päivän hyvä työ on tänään suoritettu.

Sain vihdoin varattua lennot Malesiaan! Kuala Lumpuriin, jos tarkkoja ollaan. Eli parin viikon päästä, Petronas Towers - watch out ja niin edelleen. Kuten Singaporeenkin, Air Asian siivillä mennään myös Kualaan. Lentojen hinta jäi alle sadan euron, eli kauheasti ei tarvinnut hampaita kiristellä tälläkään kertaa.

Tulevan reissun etuna on myöskin se, että päästään (Asta siis toivottavasti lähtee reissuun mukaan myös) vastavuoroisesti Marin luo asumaan. Ei tarvitse siis kasvattaa harmaita hiuksia hotellia etsiessä ja nekin rahat voi hyvillä mielin tuhlata johonkin tärkeämpään. 

Tällä hetkellä tiedän Malesiasta lähinnä muslimikulttuurin lisäksi kuvan Petronas Towerit, eli toivon että Marilla on antaa jakoon hyviä vinkkejä, missä kannattaa käydä. Tornien kuvia googletellessani törmäsin myös jonkin sortin temppeliin tai luolaan, missä voisi olla kiva käydä. Odotan myös pääsyä niinkin eksoottiseen paikkaan kuin H&M:ään, ihan vain siksi että täältä Phuketista on hiton vaikea välillä löytää kaikkea tarvitsemaansa. Esimerkiksi jos tarvitsisit aurinkopuuteria (must-have), niin vaihtoehtoina on lähinnä astella opiskelijabudjettikukkaron kanssa Chanelin osastolle tai ottaa riski ja suosia esimerkiksi vastapäisen Nightmarketin thaikkulaatua. Itse olen toistaiseksi pidättäytynyt molemmista ja pitänyt sormia ristissä sen suhteen, että vielä sinne H&M:lle pääsen. Alunperinhan tarkoitus oli tuhlata Singaporen H&M:ssä, mutta tietenkin kyseisestä putiikista puuttui juurikin mm. meikkiosasto. Nyt näkyy kuitenkin taas valoa tunnelin päässä! 

Temppeli? Luola? Vuori? Kiinanmuuri?

Kuala Lumpuriin menemisessä on pari jännittävää seikkaa. Nimittäin, yläkerran tytöt kun kävivät kyseisessä kaupungissa muutama viikko sitten niin kuinkas kävikään. Yhden tytön käsilaukku (sisältäen muutaman kohtuullisen tärkeän tavaran, kuten passin+viisumin, puhelimen ja kameran) lähti ohiajaneen skootterin mukaan ja siitähän onkin seurannut sitten suurta iloa ja riemua. Eli en tiedä millaisen vyölaukkuhässäkän kanssa sielä tulen kulkemaan, mutta ainakin skoottereista aion pysyä kaukana. Tässä kohtaa saattaa tulla myös käyttöä passikotelolle, jonka sain tytöiltä läksiäislahjana. 

Yläkerran tyttöjen tarina ei ole ainoa skootterivarkaustarina, jonka olen kuullut eikä siksi ehkä tunnu liioitetulta pelätä skoottereita. Kuulemani mukaan yksi toinen tyttö oli raahatunut eräänkin skootterin perässä melko pitkän matkaa, ennenkuin olan yli olleen laukun hihna oli katkennut. Pitkä sairaalareissu oli seurannut siitä. Kelpaa ainakin itselleni tekosyyksi sitten kun luikin pitkin talojen seiniä ja muut ihmettelevät. 

Kaikesta huolimatta yläkerrankin tytsyjen reissu oli muuten ollut erittäin onnistunut ja jopa laukkunsa menettänyt epäonninen kehui kaupunkia maasta taivaisiin. Toivon siis että Kuala Lumpur tulee olemaan yhtä mahti kokemus ja reissun jälkeen voi todeta;

Seuraavalla kerralla pääsette kuulemaan myös meidän ensi viikonlopun suunnitelmista, jotka ei myöskään ole yhtään hullumpia! Sitä ennen kuitenkin... huomenna lauantaina viimeisen midterm-kokeen jälkeen vietetään tyttöjen iltaa, koska lähestulkoon kaikki suomikommuunin pojat on reissussa. Tänään uima-altaalla olin kuulevinani jotain puhetta mm. lettujen paistosta ja illemmalla Bangla Roadin ManShowsta, mutta katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Ainakin kaikki ihanat tyttöset on koossa! Elättelin alkuviikosta toiveita, että viikonloppuun mennessä olisin terve tyttö, mutta tällä hetkellä näyttää vielä vähän flunssaiselta. Antibioottikuuri olis nimittäin nyt syöty ja edelleenkin yskittää. Ja huomenna en kuulemma saa ottaa yskänlääketablettiani, koska kuulin villiä huhua että se sisältää kokaiinia? No, ainakin kodeiinia, mutta jätetään se sitten huomenna ottamatta.

Mukavaa viikonloppua sinnekin

<3 Tiina

Ps. tiedätte kai, että Malesian reissu tarkoittaa myös lisää lentokonekuvia? Maltatte tuskin odottaa?

Pps. te jotka muistatte mitä tapahtui Helsingissä viimeisenä suomiviikonloppuna, niin voisin tähän väliin todeta että mun säärissä on vieläkin jonkin sortin mustelmat ja lisäksi tänään havaitsin sääriluussa (??!) lommon. Tai loven. Mikälie. Hieno ilta.

Not even in the middle of the journey

81 päivää jäljellä. 

Jos ties kuinka monennella kerralla laskut nyt vihdoin menivät oikein.

Se tarkoittaa sitä, että 62 päivää olen ollut poissa kotoa. 

Ei edes puoliväli ja silti tuntuu, kuin olisi ollut täällä paljon pidemmän ajan. Ei edes puoliväli ja silti tuntuu, että kohta on aika palata kotiin. 

Koti-ikäväähän mulla ei varsinaisesti ole ollut. Ensimmäisten parin viikon jälkeen oli muutama epätoivon hetki (joihin ehkä myös vaikutti edellisellä talolla käyneet varkaat plus tietenkin se, että kaikki nyt vaan oli uutta), mutta oikeastaan niiden jälkeen olen ehkä jopa yllättänyt itseni, miten hyvin oon sopeutunut! Sopeutunut täällä elämiseen, en suinkaan ilmastoon. Ei ilmastossa siis mitään vikaa sinänsä ole, mutta onhan tää kuuma ja kostea aikamoinen combo.

Eli ei sinänsä koti-ikävää, mutta välillä tulee kaipaus tiettyihin asioihin. Esimerkiksi raikas ilma, syksy, pulla, suomalaiset lääkärit, jauheliha, raejuusto, kauppa, josta saat deodoranttia ilman valkaisevaa lisäominaisuutta, kuiva omppusiideri... ja joojoo, ruisleipä. Toivon, että helmikuun kolmantena äitin ja iskän kaapista löytyy tuoreita Vaasan ruispaloja. Paljon.

Viime päivinä ei ole siis tapahtunut paljoa mitään kertomisen arvoista, siksi kaikki höpötys ruisleivästä. Ensimmäinen kunnon mid-term koe oli keskiviikkona (jos thai-kieltä ei lasketa) ja sehän meni varmaan aivan mahtavasti. Ensimmäistä kertaa onnistuin jotenkin lukemaan yhden kysymyksistä ihan täydellisen väärin ja voitte päätellä, että pisteitä ei varmaan hirveästi heru jos on osannut vastata väärään kysymykseen. No, kun nyt edes läpi pääsee. 

Seuraava ja viimeinen mid-term koe on lauantaina (Strateginen johtaminen...) ja tänäänkin poistuttiin kotoa oikeastaan ainoastaan yläkerran uima-altaalle lukupaussille. Muuten ollaan tehty kaikkea epäjännittävää ja tavallista. Jokainen päivä täällä ei ole siis norsuilla ratsastamista, auringonlaskun katselua tai saarihyppelyä. Ja siitä tuli mieleen, että olen varmaan surkein vaihtari ikinä, kun en ole vielä ehtinyt norsuajelulle, enkä katsomaan auringonlaskujakaan muualta kuin apartmentin ulko-ovelta. Pitää aktivoitua!

Aion myös riippuliitää jonain päivänä

Huomenna aktivoidun ehkä shoppailun suhteen, koska mennään ehkä Patongille etsimään vähän vaatteita. Tiistaina on nimittäin bibikset, joita varten täytyy taas hieman panostaa laajentamalla vaatevarastoa. Nyt meen kuorimaan mun euron mangoni ja sekoitan sen bulgarian jogurttiin. Että voin sitten illalla syödä jäätelöä, kun katsotaan Maisan kanssa Step Uppia.

Palaillaan

<3Tiina