After Christmas

Joulu oli ja meni. Tuli vietettyä melkosen erilaisissa tunnelmissa kun yleensä. 

Aamulla käytiin norsuajelulla (mentiin hullua viidakkopolkua). Päästiin norsujen kanssa lammikkoon hengailemaan ja yksi ohjastaja käski sen norsua pärskiä vettä meidän päälle... pari kertaa oli ihan hauskaa, mutta kuudes kerta alko jo vähän hiertää......

Mukava kokemus kaikkinensa kuitenkin! Norsujen jälkeen otettiin aurinkoa ehkä jopa valkoisemmissa tunnelmissa kun Suomessa, koska hiekka oli melkeen kun lunta. Illemmalla syötiin itsemme pyöreiksi buffassa ja juotiin jouluviiniä. 

Jouluviiniä sen verran, että tää päivä taitaakin mennä ihan hotellihuoneesta nauttien....

Tiivistetyt krapulakuulumiset siinä, huomenna lähdetään aikaisin aamulla kohti Samuita ja Jenniä! Jihuu! 

nyt yritän selviytyä

Hyvää joulua vielä kaikille!

<3 Tiina

Ao Nang, Krabi

Krabilla ollaan, jee! 

Pikaterkut vain, wifi toimii taas kohtuullisen nihkeästi...

Eilen oltiin biitsillä iltapäivästä ja käytiin juomassa parit Singhat myöhemmin myös. 

Tänään herättiin ilman krapulaa kuitenkin ja suunnattiin aamupalan kautta longtailboattien luo. Haluttiin lähtee Railey-biitsille päiväksi ja sieltä tultiin just kotiin. Kera punottavien olkapäiden. Biitsi oli aika ruuhkanen ja hiekka oli niin hienoa, että sitä lenteli tuulen mukana jatkuvasti ihan mihin sattuu... mut ei saa valittaa! ;) pian on joulu, apua! Ei täällä kyllä yhtään tunnu siltä, vaikka meressä näky pari tonttulakkia kelluvan myös.

Ei muuta, kiitoshei

<3Tiina

Christmas trip

Ahoy, ahoy

Mitäs tässä kuluneella viikolla onkaan ollut.. Eilen loppui mun kuntosalikortti, eli tästä eteenpäin pelkkää lomailua.. Tosin tällä viikolla salin vastapainoksi on kyllä keretty käydä vähän ulkona juhlistamassa ja ihan hyvää ruokaakin on tullu syötyä. Esimerkiksi tänään ajettiin vähän kauemmas tästä Kathusta meksikolaiseen syömään. Nachoja, quesadillaa (?), tortillaa ja omenapiirakkaa. Mitäs maksoi? Alle 10 euroa. Oliko hyvää? Oli. Ainiin ja ehdinhän mä käydä postissa laittamassa pakettia Suomeen päin. Kuusi kiloa tavaraa, sata euroa. Sanoisin että jotain muuta täytyy kehitellä lopuille kotiin lähetettäville tavaroille! Kallista. Mitään älyttömän erikoista ei tällä viikolla ole tapahtunut. Paitsi Astan veljet tuli yllätysvierailulle ja pojat toi meille sitten breezeriä poolille krapulajuomaksi. Muiden olo parani, meikän paheni.. missä vika?

Huomenna starttaa meidän jouluretki, eli lähtö on aamulla yheksältä minibussilla kohti Krabia, jossa vietetään joulu. Krabilta matkataan Ko Samuille pariksi yöksi ja siitä edelleen Ko Taolle pariksi yöksi. Viimeisenä olis vuorossa uuden vuoden bileet Ko Phanganilla. Rinkan kanssa lähetään reissuun ja tästä saadaan vähän esimakua ehkä siihen, millasta tuon repun kanssa on sitten viilettää pitkin bungaloweja. 

Kerran TukTukissa matkalla kotiin...

Ai mitenniin esimakua? No, ollaan tehty tammikuulle hiukan alustavia reissusuunnitelmia. Meillä kävi aika hyvä tuuri ja viimeiset kouluhommat on ohi 6.1. mennessä. Suunnitelmiin kuuluu mm. pari Thaimaan saarta, Langkawi ja Kambodzan kautta mahdollisesti pakollinen Pattaya-viikonloppu, jonka jälkeen pari päivää rentoutumista Bangkokin saarilla. Sitten alkaakin olla jo vähitellen aika palata takaisin Suomeen. Ja luulen että tuon reissun jälkeen tää tyttö on aika tyytyväinen, kun pääsee äitin ja isin kainaloon kotisohvalle :)

Nyt pitäis tosiaan ehkä aloittaa, tai lopetella pakkaaminen... oon maailman huonoin pakkaaja, aina liikaa tavaraa mukana. Tosin täällä tuntuu, että yritän pakata mukaan liiankin vähän. Eli saa nähdä mitä unohtuu tällä kertaa kotiin! 

Hei ja teinhän mä tänään, eli perjantaina, mun ensimmäisen Final Examin! Eli thaikielen opiskelut on nyt opiskeltu, se on loppu ny. Tammikuussa jäljellä vielä strategic management ja international business. Lomalla kerkiää lukea? 

NYT ehkä vielä viimonen skypepuhelu siskolle ja kummitytölle <3 ja sen jälkeen tosiaan rinkan viimeistely ja vihdoin unille. Nauttikaa tästä postauksesta, jossa punainen lanka on tällä kertaa pahasti kadoksissa.

Rapulassa poolille, pus

<3Tiina

ps. tarjoilen myös naamapäivitystä, ettette unohda 

pps. lähetän kuvissa varmastikin suomeen suukkoja
pppppppps. katotaan millasta päivittelyä saan reissulta aikaseks, mutta tänne blogiin ei ennen tammikuuta eksy kun korkeintaan puhelimen laatukuvia....

Finally!

Eli tänään oli the day, kun meidän oli viimein aika saada meille myönnetty pieni summa deposit-rahoja takaisin. Suomalaiset oli tietty oikeustalolla hyvissä ajoin, etuajassa, mutta rouva thaikkua saatiin odotella melkein tunti. 25 000 Bahtia saatiin loppujen lopuksi takaisin ja allekirjoitettiin thainkielinen paperi, että asia on tätä myöten selvä ja suljettu kaikilta osin.

Tosin kuultiin tänään, että osa meidän deposit-rahasta olis kuulunut tulla meidän välittäjiltä, joten laitetaan heille varmaan viestillä vielä jonkinlainen hyvän joulun toivotus. Vaikka thaimaa veikin nyt köyhältä opiskelijalta ylimääräiset sata euroa, niin on silti aika helpottavaa, että tää juttu on nyt saapunut päätepisteeseensä. Ei toivottavasti enää useiksi tunneiksi vierähtäviä retkiä uusille tai vanhoille poliisiasemille. 

Koulupäiviä on jäljellä yhteensä enää kourallinen (NELJÄ) ja nyt voi vähitellen alkaa orientoitua kohti 21.12. alkavaa joulureissua mm. Krabille, Samuille ja Taolle. Uuden vuoden jälkeen palaillaan takaisin Phukettiin ja sitten 6.1. on kaksi tenttiä samana päivänä. Sen jälkeen ei enää velvollisuuksia, pelkästään vapaata matkustelua sinne minne sielu (ja lompakko) sietää. 

Kaikki hyvin siis Thaimaassa.

Myös Thaimaalaiset pikkujoulut meni mukavasti! Kutsuttiin meidän kattoaltaalle muita vaihtareita ja ihan kiitettävästi ihmisiä saapui etkoilemaan meidän luokse ennen perinteistä Bangla Roadia. Tässä pari eli kirjaimellisesti kaksi kuvaa ennen iltaa. Valokuvien ottaminenhan on välillä yliarvostettua.

<3 Tiina

Thai Police

Jos johonkin olen tämän vaihdon aikana tutustunut Thaimaalaisessa kulttuurissa, niin ainakin thaikkupoliisien toimintaan ja tiloihin. Normaalisti kierrellään etsimässä salaisia biitsejä, mutta me ollaan tehty tutkimusmatkailua poliisiasemille.

Eli siis kaiken pahan alku ja juuri on meidän ensimmäinen kotiVilla. Koti, jossa kävi kolmen viikon aikana kolme kertaa kylässä kutsumattomia vieraita. Oltiin muuttopäätöksen jälkeen kysytty, saadaanko meidän yhden kuukauden deposit-vuokra 55 000 bahtia takaisin. Oltiin saatu myöntävä vastaus. Kuitenkin kun piti alkaa sopia tapaamista ja aikaa rahojen palautukseen, agentit siirsi tapaamisia milloin päivällä, milloin viikolla eteenpäin. Itse omistajahan asuu Saksassa. 

 

No, eräänä päivänä alettiin selvitellä asiaa ja päästiin silloin käymään Villalla parin turistipoliisin kanssa ja agenttikin viiletti paikalle poliisin käskystä, ilman mutinoita. Villalla käytiin paljon keskustelua thaiksi, mikä jostain syystä meni pääosin ohi Maisalta ja multa. Lopputulos kuitenkin käännettiin englanniksi, eli kyseiset poliisisedät eivät kuulemma voi meitä auttaa ja omistajan tarjoama 23 000 bahtia on viimeinen tarjous. 

Päätettiin Maisan kanssa olla ottamatta rahoja ja juteltiin muunkin Villalla asuneen porukan kanssa, että täytyy yrittää vielä jotain muuta. 23 000 bahtia on kuitenkin alle puolet siitä, mikä meidän mielestä kuuluisi meille takaisin. Ja siis alkuperäisestä 55 000 bahtista oli tehty jotain mielenkiintoisia vähennyksiä, minkä jälkeen summa oli kyseinen 23 000 b. Siivouksen ja sähkön vielä ymmärrän, mutta miksi ihmeessä meidän pitäisi maksaa varastettu TV (10 000 bahtia) tai service fee (16 000 bahtia). Ja mikä ihme edes on service fee.  

Turistipoliisit meni ihan sekasin, kun sinne ilmestyi viis blondia tyttöä. Yksi poliisi ohjasi mm. pöydällä kävelevää muurahaista kohti Tanjaa koska "I like you". Tuntui siltä että oli ammattilaisen käsissä!

 

 

Aikaa pääsi taas kulumaan, mutta eräänä sunnuntaina saatiin inspiraatio ja sovittiin, että maanantaina lähdetään kahdeksalta aamulla koko kuuden hengen Villaperheen voimin etsimään tourist courtia Phuket Townista. Muutamassa väärässä toimistossa käytyämme luultiin, että oltiin löydetty perille. Oltiin selkeästi poliisiasemalla, mutta sieltä meidät ohjattiin toiselle poliisiasemalle. Seuraavalta poliisiasemalta meidät ohjattiin edelleen kolmannelle poliisiasemalle, joka tällä kertaa oli sentään turistipoliisiasema. Selvitettiin tilanne poliiseille jälleen kerran ja muutaman väärinymmärryksen jälkeen oltiin yhtäkkiä matkalla kohti jonkin sortin courtia oikein poliisiauton johdattelemana. Asioilla on tapana olla tapahtumatta tai tapahtua sitten yhdessä hujauksessa niin, ettei oikein ehdi tajuta mitä edes tapahtui.

 

 

 

Agentin piti tulla ensin turistipoliisiasemalle, seuraavaksi "oikeus"talolle. Agenttia saatiin odotella mukavat pari tuntia, koska puolen tunnin välein tuli puhelua, että vielä "30 minits, 30 minits". Lopulta kuitenkin iltapäivällä saatiin leidi paikalle ja päästiin selvittelemään asiaa sovittelijan kanssa. Sovittelija oli vanhempi turbaanipäinen, blingbling-koruinen herrasmies ja hän kuunteli molempien osapuolien näkemykset asioista. Koska omistaja asuu Saksassa ja hän on lopullinen päätöksentekijä, täytyi neuvottelu hänen kanssaan hoitaa puhelimitse. 

 

Salakuvailua......

Sovittelija ei puhelusta päätellen tykännyt naisen puhetyylistä laisinkaan. "There was big ego talking". Vaikka en thaita osaakkaan, niin olin ymmärtävinäni että sovittelija iski omistajalle luurin korvaan ja kääntyi tämän jälkeen meidän puoleen ja totesi, että "make it official". Alunperin hän ei ollu tätä vaihtoehtoa suositellut, vaan sanoi että parasta meidän kannalta, jos päästään jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen. 

Vähän oltiin kaikki hämillään, että jaa oikeuteenko täällä nyt sitten mennään. No ei sentään. Turbaanimies tuli hetken päästä ilmoittamaan, että turistioikeudessa seuraava vapaa käsittelyaika on kuuden kuukauden päästä ja meidän keissi on myös kuulemma verrattaen melko pieni. Eli se siitä oikeustaistosta. Turbaani-ihminen totesi, että hän soittaa omistajalle ja neuvottelee teille mahdollisimman reilun summan rahaa takaisin, mutta hänen täytyy tietää paljonko haluamme. No hitto kaiken tietty! Siinä vaiheessa oli kuitenkin pakko todeta, että eiköhän me siihen tyydytä, mitä sitten annetaan.

 

 

Puhelun jälkeen mies ilmoitti, että rasittava thaikkunainen oli myöntynyt 25 000 bahtiin. Onhan se sentään 2000 bahtia enemmän kuin tarjous alunperin...

Eniten koko hommassa kiukuttaa, että omistaja ihan selkeästi näkee, kuinka hän voi hyötyä  meidän tilanteesta. Kun ei tänne voi jäädä sitä oikeusistuntoakaan odottelemaan. Siksi pitkän ja poliisientäyteisen päivän jälkeen päätin vielä ottaa yhteyttä meidän yliopistoon (mikä olisi muuten pitänyt tehdä kyllä ihan ensimmäisenä) ja kysyä, olisiko enää mitään tehtävissä.

Tästä syystä tutustuin eilen jälleen yhteen uuteen poliisiasemaan. Kansainvälisten asioiden toimiston johtaja oli vähän närkästynyt, kun ei heti oltu otettu yhteyttä kouluun. Nyt hänen oli vähän liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Tulevana maanantaina, kun menemme hakemaan meille luvattua 25 000 bahtia, tämä IAC-johtaja, ja ymmärtääkseni hänen pari kollegaansa myös, tulevat mukaan "oikeus"talolle varmistamaan, että saadaan ainakin tuo kyseinen summa takaisin. Ehkä myös yrittämään, josko he saisivat neuvoteltua meille vielä enemmän rahaa takaisin.

Siinä pitkä tarina hyvin lyhyesti muotoiltuna. IAC-rouvan mukaan meidän asuinalue oli ihan kamala ja hän totesi, että täytyy jatkossa infota opiskelijoita, että sieltä ei kannata vuokrata asuntoja. Kuulemma paljon myanmarilaisia ja burmalaisia köyhiä työläisiä, jotka varmaan meidänkin talossa kävi kylässä. Tai sitten teini-ikäinen huumeaddikti. 

Onneksi täällä uudessa talossa ei kuitenkaan tarvitse olla varuillaan kumpienkaan puolesta. Huoletta voi jättää mm. ikkunan auki tentin ajaksi, kuten allekirjoittanut saattoi kerran tehdä...

Tänään tiedossa vielä hyvää ruokaa. Huomenna viikon nollaus pikkujouluissa, jotka on meidän omalla poolilla! :) 

Pärjäilkää Seijan kans

<3 Tiina

ps. Yläkerran Julia teki eilen maailman mahtavinta omenakaurapaistosta. 

Pian

Pian tulen kertomaan teille yhdestä jännittävästä päivästä ja ehkä toisestakin.

Piti kertoa tänään, mutta netti ei ole ollut kovin yhteistyökykyinen (ehkä kuu on taas hassussa asennossa tai vastaavaa), joten se siirtyy nyt. Ehkäpä huomiseen!

Mutta lyhyesti:

- aurinko on paistanut (ehkä sadekausi on vihdoin loppu?)

- huomenna palautettavan ryhmätyön oma osuus on nyt toivottavasti tehty

- perjantaina on thaikielen quiz - en ole lukenut

- koulupäiviä jäljellä kourallinen

- lauantaina pääsen pikkujouluihin

- reilun viikon päästä alkaa meidän joulu & uusivuosi-retki

- yläkerrasta yksi poika oli röyhtäissyt yksi ilta niin, että gekko-lisko oli pudonnut katosta pöydälle

 

Kohtuullisen mukavasti menee siis täällä :)

 

<3 Tiina

ps. ulkona alkoi tietenkin juuri sataa vettä. Mutta toisaalta kello on täällä puoli yhdeksän illalla, että satakoon nyt sitten niin paljon ettei huomispäivälle riitä pisaroita!

Tiger Kingdom

Oltiin tänään syömässä. Otin ketsupin ja avasin sen. Siellähän olikin jotain painetta ja sisältö kirjaimellisesti räjähti mun päälle. Tarjoilijakin hihitteli tuodessaan mulle pyyhettä vessaan... 

Onneksi pieni vastoinkäyminen ei haitannut juurikaan, koska ruuan jälkeen mentiin meidän naapuriin Tiger Kingdomiin katsoon tiikereitä! Pähkäiltiin pitkään, että onko tiikerit huumattuja, halutaanko mennä (=tukea sitä toimintaa), vai eikö ne oo ja mitä. Kuitenkin kuultiin että kyllä ne tiikerit sielä nukkumisen lisäksi puuhastelee ja leikkiikin. Ehkä ne vaan on jollain tapaa niin hyvin totutettu pennusta lähtien ihmisiin ja koulutettu, että ne ei hirveästi korvaansa heilauta? Ainakin näin haluaisin uskoa.

Kymmenisen minuuttia isojen tiikereiden kanssa kustansi 800 bahtia, eli ei edes 20 euroa. Kukin voi päättää onko se nyt sitten paha hinta vai ei.. Jos oon rahoissani tammikuussa, niin meen kyllä uudestaan!!

Herra tai Rouva kärttyisä

Semmonen päivä! Olin myös tunnollisesti aamulla salilla ja nyt odotan Astaa saapuvaksi sen iltapäivätreeneistä, että päästään syömään ja ostamaan pari Singhaa illaksi ;) 

<3Tiina

King of Thailand

Meillä on tällä viikolla ollut ihan mukiinmenevä kouluviikko. Tiistaina oltiin neljä tuntia luennoilla ja huomenna pitäisi jaksaa opiskella thaita vielä pari tuntia. 

Bangkokin mellakoiden takia koulupäiviä on peruttu ja lisäksi pari yleistä vapaapäivää sattui tähän samaan aikaan. 

Tänään on siis Thaimaan kuninkaan, Bhumibol Adulyadejin, syntymäpäivä ja kaikilla on vähintään koulusta vapaata. Syntymäpäivien kunniaksi myös mellakat Bangkokissa on laitettu hetkeksi jäihin ja mielenosoittajat ja poliisit ovat kuulemma suurinpiirtein halailleet toisiaan. Huomenna ehkä jatkuu sitten taas normaali meininki...

 En uskaltanut kopioida googlesta kuninkaan kuvaa tänne, etten vahingossakaan joudu esimerkiksi thaikkuvankilaan kuninkaan kuvan loukkaavasta käytöstä tai vastaavasta. Kunkun kanssa pitää olla täällä tarkkana! Mutta enivei, meillä on tosiaan maanantait aina vapaata ja ensi viikon tiistai on myös yleinen vapaapäivä, joten aika maistuva pikkujoululoma tuli sitten tähän väliin. 

Moni vaihtari onkin lähtenyt reissuilleen, mm. Khao Lakiin ja Koh Lantalle. Määäääkin harkitsin tota Lantaa, mutta jossain mielen sopukoissa se ylimääränen 75 euron lento Kualasta Phukettiin ärsytti vielä sen verran, että päätin skipata. Ja ollaan tammikuussa sinne kuitenkin menossa, niin eikait sitä nyt suotta kahta kertaa samaan paikkaan haluaisi mennä... eihän?

Jotta tää loma ei kuitenkaan menis ihan vaan kotona istuskeluksi, niin säitten salliessa ollaan pyöritelty mielessä ajatusta maanantaisesta James Bond-island retkestä. Maisa oli bongannut päiväretkiä 1000 bahtin hinnalla, mikä on aika halpa kun muualla on reissujen hinnaksi näkynyt kuulemma melkein 3000 bahtia. Toivottavasti maanantaina tai tiistaina on aurinkoinen keli!

ps. kuvat ei liity tekstiin todennäköisesti mitenkään. tällä hetkellä sataa.

Nyt kun täällä on taas vaihteeksi harmaa ja sateinen päivä, niin pitäisi tehdä vähän koulujuttuja. Yhteen kurssiin liittyen ollaan tekemässä ryhmätyötä Ikeasta ja oma osuuteni wordissa näyttää vielä kohtuullisen tyhjälle. Toisaalta melkein voiton puolella ollaan, koska tiedosto on tässä jo auki! Kun vielä sais tekstiä sinne.. 

Tänään olen viettänyt vapaapäivää nukkumalla kymmeneen ja sen jälkeen hikoilemalla salilla hulvattomat kaksi tuntia. Ja siis koska tällä salilla on lähinnä ovet auki-tuuletus, niin pelkkä otsahiki ei riitä kuvailemaan tilannetta salilla. Kuntoilun ja suihkun jälkeen käytiin Rosan kanssa syömässä ja nyt istun tässä. Ja aloitan sen kouluhomman. Ihan kohta. 

Aika rento päivä siis. Ei suunnitelmia, ei kiire mihinkään, saa nukkua myöhään. Menee se päivä näinkin!

Ei sen tärkeämpää täältä

<3Tiina

Kuala Lumpur

Huh. Jälleen very long time no see. 

 

Perjantai-iltana alkoi siis mun ja Astan viikonloppureissu Marin luo Kuala Lumpuriin. Lento lähti vähän jälkeen kasin illalla ja perillä oltiin parinkymmenen minuutin päästä, ennen ysiä. Eli aikaeroahan on tunti ja lento kesti todellisuudessa vähän alle puolitoista tuntia. Meni älyttömän nopeesti, hyvä kun ehti kone nousta kun alettiin jo laskeutua.....

Mari oli laittanu meille pyynnöstä aika yksityiskohtaset reittiohjeet ja lentsikkakentältä päästiin kätevästi bussin ja taksin kautta Pantai Panoramalle Marin kotiin. Kylään meneminen ei ollut kuitenkaan ihan niin simppeliä kun vois kuvitella, koska ensinnäkin meidän thaimaaliittymät lakkas toimimasta välittömästi Malesian maaperällä. Toisekseen Marin kotiin 16. kerrokseen ei niin vaan kävellä sisään, vaan mm. hissiin tarvitsee kortin, jota ilman hissi ei kulje. 

Diili oli, että Mari käy puoli kahden jälkeen puolen tunnin välein katsomassa, ollaanko päästy sisälle. Harhailtiin Astan kanssa ensin väärien talojen pihalla ja yritettiin kysyä apua yhden talon alakerrasta löytyneeltä nukkuvalta vartijalta. Vartijan mielestä oltiin varmaan epäilyttävää sakkia, kun ei puhelimet toimi ja tarkkaa osoitetta ei ole ja molemmat on ihan zombeja valvomisesta. 

Onneksi Mari kuitenkin löysi meidät harhailemasta kerrostalon pilvenpiirtäjän alakerrasta ja vartijakin uskoi, että Mari todella on talon asukas ja me todella menossa kylään. 

Ensimmäinen aamu valkeni omalta kohdalta kohtuu sekavissa tunnelmissa, koska väsy oli suuri ja olin nähnyt todella hämäriä ja todentuntuisia unia. Ei auttanu kuitenkaan kun mennä vilposeen suihkuun ja toivoa, että se herättää. Lauantain suunnitelmissa oli kuitenkin shoppailua, joten kyllä ne unihiekat karisi kun päästiin Berjayan (?) ostoskeskukseen. Päivän kruunasi lopulta niinkin arkinen asia, kuin visiitti H&M:ään. Oli myös ihana ostaa pitkästä aikaa muutakin kokoa kuin ällää ja äksällää. 

Joulu kauppakeskuksessa :-)

 Asta uskaltautui ottamaan myös cuppachinon, vaikka Marin kanssa varoteltiin kyllä...

Shoppailun jälkeen ei paljoa ollut aikaa rentoutua tai lepuutella väsyneitä jalkoja, koska illalle suunnitelmissa oli pakollinen turistikierros Petronas Towereille. Ehkä oli puhetta myös yhdelle tai kahdelle menemisestä.

Petronas Towerit oli kyllä just eikä melkein niinkun postikorttikuvissa. Mageet siis! Käytiin katselemassa niitä sekä alhaalta, että skybarista käsin. 

Joku Marin korealainen vaihtarikaveri oli suositellut Zouk-baaria, mutta käytiin lähinnä tekemässä sielä u-käännös. Oltiin vielä kohtuullisen väsyneitä matkustamisesta ja shoppailusta, joten käveltiin ensimmäiseen kivan näköiseen istuskelupaikkaan, tilattiin juomat ja mentiin niiden jälkeen tyytyväisinä takaisin Pantai Panoramaan. 

Sunnuntai-aamuna olin edelleen aika kujalla, mutta pakko oli toistaa edellisaamun vilposensuihkunrutiinit, pukea päälle ja lähteä kevyessä vesitihkussa kohti Batu Caveseja. 

Apinaperhe :)

Sisäpuolelta!

Rappusten yläpäähän selvinnyt

 Batu-luolat on wikipedian mukaan hindujen pyhä paikka ja luolien sisällä on hindutemppeli. Wikipedia tietää myös alueen apinoista ja niitä sielä kyllä riitti. Se riittäköön tietoiskuksi. 

Rappuset kun päästiin alas, niin molemmilla meistä alkoi olla jo kohtuullinen nälkä ja päivän toinen nähtävyys oli chinatown, minne oli tarkoitus mennä syömisen merkeissä. Currykanat maistui ja kameraa en kaivanut laukusta näköjään kertaakaan. Mutta chinatownia ei ole kovin vaikea kuvitella. Punaisia lohikäärmelyhtyjä ja piraattitavaraa silmän kantamattomiin!

Maanantai oli meidän viimeinen päivä .. tai siis maanantain piti olla meidän viimeinen päivä Kualassa. Mä halusin aamulla lähteä uudestaan shoppailemaan samaan ostoskeskukseen, missä oltiin aiemmin perjantaina oltu. Aika kun loppui silloin kesken. Krhm. Joten suunnistin tuhlaamaan sinne viimeiset ringgit.

Muutama kerros... ja aika loppui jälleen kesken.

Iltapäivällä, kun oltiin kaikki selvitty Marille, olikin aika pakata tavarat mukaan ja lähteä syömisen kautta kohti lentokenttää. Muuttujat astui tässä kohtaa mukaan kuvioihin.

Tyytyväisinä ostettiin lippu bussiin ja lentokentälle, nukuttiin matkalla ja jäätiin kentällä bussista. Asteltiin terminaaliin ja yritin ensimmäisestä departures-taulusta etsiä meidän lentoa ja lähtöporttia. Vaaan eipä näkynyt. Vähän siinä vaiheessa toinen kulma kohosi, mut jatkettiin kuitenkin syvemmälle lentokentän sisälle. Toisessakaan taulussa ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa Phuketiin menevästä lennosta ja lopultahan AirAsian tiskiltä kerrottiin, että ollaan väärällä kentällä. Jes. 

Ei muutako ravia rappuset takas alas ja etsiin bussia, millä päästään oikealle kentälle. Tässä kohtaa fiksumpi olis tehnyt wifin avulla check-innin ja ottanut ehkä taksin, mutta eipä käynyt mielessä. Ringgit oli molemmilta kertakaikkisen loppu, mutta onneksi ystävällinen muslimileidi lainasi meille molemmille 2,5 ringgiä lentokenttäbussiin. Sormet ristissä istuttiin bussissa kelloa vilkuillen. Punaisissa valoissa pinna aina kiristy pari kierrosta lisää.

Ps.alla olevat kuvat Marin huudeilta + näköala huoneen ikkunasta. Ihan ok?

Lopulta bussi pysähtyi, avas ovet ja päästiin säntään kentälle. Asta hyökkäs suoraan self check-inniin ja mä bongasin AirAsia-staffia jolta menin kyseleen että mites tää check-in. Johonkin tiskille se meidät ohjas ja siellä todettiin että sorry no can do, 40 minuuttia aiemmin sulkeutuu check-in. Very sorry. 

Helvetti.

Siinä vaiheessa oltiin kyllä taas sielä aallonpohjalla. Mut ei siinä. Ite tiesin heti, että meen seuraavalla lennolla takasin Phukettiin. Aamu seiskalta, about varmaan päivän kallein lento koska 75 euroa. Ei auttanu kun maksaa. Helvetti x2.

Asta päätti jäädä vielä pariksi päiväksi Kualaan, kun tilaisuus nyt sitten tällä tavoin tarjoutui. Sehän tarkotti suomeksi, malesiaksi ja mikskä vaan sitä, että jouduin viettämään 10 tuntia lentokentällä yksin intialaisten kanssa. Aika synkältä näytti alkuun, mutta loppujen lopuksi aika meni yllättävän nopeasti ja pian huomasinkin että olen jo kotona Kathussa vaihtamassa koulupukua päälle. Luennoille siis vaan kevyillä 1,5 h kauneusunilla. Eikä edes ollut kovin paha päivä! 

Mikä siinä Kualassa on, että sinne ei voi matkustaa ilman jonkinnäkösiä laukunvarastamis- tai lennoltamyöhästymismuuttujia? Suosittelen siis kaupunkia, mutta olkaa fiksumpia. 

Silmät alkaa kuitenkin pikku hiljaa katsomaan sen verran ristiin, että se vois olla Aamenen aika, hyvää yötä ja toivottavasti myös kauniita unia. 

Ps. kävin tossa taannoin Patongilla riippuliitämässä. Roikuin sielä ilmassa _YKSIN_ ja laskeuduin mereen! Jaiks!

 

<3Tiina