Kuala Lumpur

Huh. Jälleen very long time no see. 

 

Perjantai-iltana alkoi siis mun ja Astan viikonloppureissu Marin luo Kuala Lumpuriin. Lento lähti vähän jälkeen kasin illalla ja perillä oltiin parinkymmenen minuutin päästä, ennen ysiä. Eli aikaeroahan on tunti ja lento kesti todellisuudessa vähän alle puolitoista tuntia. Meni älyttömän nopeesti, hyvä kun ehti kone nousta kun alettiin jo laskeutua.....

Mari oli laittanu meille pyynnöstä aika yksityiskohtaset reittiohjeet ja lentsikkakentältä päästiin kätevästi bussin ja taksin kautta Pantai Panoramalle Marin kotiin. Kylään meneminen ei ollut kuitenkaan ihan niin simppeliä kun vois kuvitella, koska ensinnäkin meidän thaimaaliittymät lakkas toimimasta välittömästi Malesian maaperällä. Toisekseen Marin kotiin 16. kerrokseen ei niin vaan kävellä sisään, vaan mm. hissiin tarvitsee kortin, jota ilman hissi ei kulje. 

Diili oli, että Mari käy puoli kahden jälkeen puolen tunnin välein katsomassa, ollaanko päästy sisälle. Harhailtiin Astan kanssa ensin väärien talojen pihalla ja yritettiin kysyä apua yhden talon alakerrasta löytyneeltä nukkuvalta vartijalta. Vartijan mielestä oltiin varmaan epäilyttävää sakkia, kun ei puhelimet toimi ja tarkkaa osoitetta ei ole ja molemmat on ihan zombeja valvomisesta. 

Onneksi Mari kuitenkin löysi meidät harhailemasta kerrostalon pilvenpiirtäjän alakerrasta ja vartijakin uskoi, että Mari todella on talon asukas ja me todella menossa kylään. 

Ensimmäinen aamu valkeni omalta kohdalta kohtuu sekavissa tunnelmissa, koska väsy oli suuri ja olin nähnyt todella hämäriä ja todentuntuisia unia. Ei auttanu kuitenkaan kun mennä vilposeen suihkuun ja toivoa, että se herättää. Lauantain suunnitelmissa oli kuitenkin shoppailua, joten kyllä ne unihiekat karisi kun päästiin Berjayan (?) ostoskeskukseen. Päivän kruunasi lopulta niinkin arkinen asia, kuin visiitti H&M:ään. Oli myös ihana ostaa pitkästä aikaa muutakin kokoa kuin ällää ja äksällää. 

Joulu kauppakeskuksessa :-)

 Asta uskaltautui ottamaan myös cuppachinon, vaikka Marin kanssa varoteltiin kyllä...

Shoppailun jälkeen ei paljoa ollut aikaa rentoutua tai lepuutella väsyneitä jalkoja, koska illalle suunnitelmissa oli pakollinen turistikierros Petronas Towereille. Ehkä oli puhetta myös yhdelle tai kahdelle menemisestä.

Petronas Towerit oli kyllä just eikä melkein niinkun postikorttikuvissa. Mageet siis! Käytiin katselemassa niitä sekä alhaalta, että skybarista käsin. 

Joku Marin korealainen vaihtarikaveri oli suositellut Zouk-baaria, mutta käytiin lähinnä tekemässä sielä u-käännös. Oltiin vielä kohtuullisen väsyneitä matkustamisesta ja shoppailusta, joten käveltiin ensimmäiseen kivan näköiseen istuskelupaikkaan, tilattiin juomat ja mentiin niiden jälkeen tyytyväisinä takaisin Pantai Panoramaan. 

Sunnuntai-aamuna olin edelleen aika kujalla, mutta pakko oli toistaa edellisaamun vilposensuihkunrutiinit, pukea päälle ja lähteä kevyessä vesitihkussa kohti Batu Caveseja. 

Apinaperhe :)

Sisäpuolelta!

Rappusten yläpäähän selvinnyt

 Batu-luolat on wikipedian mukaan hindujen pyhä paikka ja luolien sisällä on hindutemppeli. Wikipedia tietää myös alueen apinoista ja niitä sielä kyllä riitti. Se riittäköön tietoiskuksi. 

Rappuset kun päästiin alas, niin molemmilla meistä alkoi olla jo kohtuullinen nälkä ja päivän toinen nähtävyys oli chinatown, minne oli tarkoitus mennä syömisen merkeissä. Currykanat maistui ja kameraa en kaivanut laukusta näköjään kertaakaan. Mutta chinatownia ei ole kovin vaikea kuvitella. Punaisia lohikäärmelyhtyjä ja piraattitavaraa silmän kantamattomiin!

Maanantai oli meidän viimeinen päivä .. tai siis maanantain piti olla meidän viimeinen päivä Kualassa. Mä halusin aamulla lähteä uudestaan shoppailemaan samaan ostoskeskukseen, missä oltiin aiemmin perjantaina oltu. Aika kun loppui silloin kesken. Krhm. Joten suunnistin tuhlaamaan sinne viimeiset ringgit.

Muutama kerros... ja aika loppui jälleen kesken.

Iltapäivällä, kun oltiin kaikki selvitty Marille, olikin aika pakata tavarat mukaan ja lähteä syömisen kautta kohti lentokenttää. Muuttujat astui tässä kohtaa mukaan kuvioihin.

Tyytyväisinä ostettiin lippu bussiin ja lentokentälle, nukuttiin matkalla ja jäätiin kentällä bussista. Asteltiin terminaaliin ja yritin ensimmäisestä departures-taulusta etsiä meidän lentoa ja lähtöporttia. Vaaan eipä näkynyt. Vähän siinä vaiheessa toinen kulma kohosi, mut jatkettiin kuitenkin syvemmälle lentokentän sisälle. Toisessakaan taulussa ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa Phuketiin menevästä lennosta ja lopultahan AirAsian tiskiltä kerrottiin, että ollaan väärällä kentällä. Jes. 

Ei muutako ravia rappuset takas alas ja etsiin bussia, millä päästään oikealle kentälle. Tässä kohtaa fiksumpi olis tehnyt wifin avulla check-innin ja ottanut ehkä taksin, mutta eipä käynyt mielessä. Ringgit oli molemmilta kertakaikkisen loppu, mutta onneksi ystävällinen muslimileidi lainasi meille molemmille 2,5 ringgiä lentokenttäbussiin. Sormet ristissä istuttiin bussissa kelloa vilkuillen. Punaisissa valoissa pinna aina kiristy pari kierrosta lisää.

Ps.alla olevat kuvat Marin huudeilta + näköala huoneen ikkunasta. Ihan ok?

Lopulta bussi pysähtyi, avas ovet ja päästiin säntään kentälle. Asta hyökkäs suoraan self check-inniin ja mä bongasin AirAsia-staffia jolta menin kyseleen että mites tää check-in. Johonkin tiskille se meidät ohjas ja siellä todettiin että sorry no can do, 40 minuuttia aiemmin sulkeutuu check-in. Very sorry. 

Helvetti.

Siinä vaiheessa oltiin kyllä taas sielä aallonpohjalla. Mut ei siinä. Ite tiesin heti, että meen seuraavalla lennolla takasin Phukettiin. Aamu seiskalta, about varmaan päivän kallein lento koska 75 euroa. Ei auttanu kun maksaa. Helvetti x2.

Asta päätti jäädä vielä pariksi päiväksi Kualaan, kun tilaisuus nyt sitten tällä tavoin tarjoutui. Sehän tarkotti suomeksi, malesiaksi ja mikskä vaan sitä, että jouduin viettämään 10 tuntia lentokentällä yksin intialaisten kanssa. Aika synkältä näytti alkuun, mutta loppujen lopuksi aika meni yllättävän nopeasti ja pian huomasinkin että olen jo kotona Kathussa vaihtamassa koulupukua päälle. Luennoille siis vaan kevyillä 1,5 h kauneusunilla. Eikä edes ollut kovin paha päivä! 

Mikä siinä Kualassa on, että sinne ei voi matkustaa ilman jonkinnäkösiä laukunvarastamis- tai lennoltamyöhästymismuuttujia? Suosittelen siis kaupunkia, mutta olkaa fiksumpia. 

Silmät alkaa kuitenkin pikku hiljaa katsomaan sen verran ristiin, että se vois olla Aamenen aika, hyvää yötä ja toivottavasti myös kauniita unia. 

Ps. kävin tossa taannoin Patongilla riippuliitämässä. Roikuin sielä ilmassa _YKSIN_ ja laskeuduin mereen! Jaiks!

 

<3Tiina