KOTONA

Joulureissu on nyt ohi, huh.

Lähettiin siis lauantaina 21.12. aamulla ja päämääränä oli Krabi. Oltiin varattu minivan meidän porukalle aamuksi, että päästäis sujuvasti lähtemään. No, kaikkihan nyt ei sitten ihan menny taas niinkun suunnitelmissa oli.. Minivan tuli kyllä joo ja asettauduttiin tavaroitten kanssa mukavasti autoon. Alettiin siinä sitten selvittään kuskille, että Krabille ollaan menossa, mutta eihän siitä mitään tullu. Kuski lähti soitteleen puheluita ja hämmästeltiin siinä varmaan tunti, että mitähän nyt. Siinä sitten selvisi, ettei meidän kuljettajalla ollut hajuakaan mihin ollaan menossa. Onneksi meidän ihanat siivoojat alko setviä meille uutta kyytiä ja lopulta päästiin lähteen kahella eri autolla matkaan. Oli ehkä epämukavin takapenkki, jossa oon istunut. 

Krabilla meidän hotelli oli about kilometrin päässä rannalta ja vaikka ensin huokailtiin, että miten nyt ollaan niin kaukaa otettukin majapaikka, niin ei se kävelymatka loppujen lopuksi mikään paha ollut. 

Ekana päivänä käytiin vaan lähibiitsillä istuskelemassa iltapäivä-auringossa ja illalla oli suunnitelmissa lähteä ulos. Todettiin kuitenkin, että ollaan jo vanhoja koska suurin osa meidän porukasta lähti nukkumaan aika pian puolenyön jälkeen. Seuraavana päivänä otettiin longtailboat ja lähettiin Railay beachille päiväksi makoileen. Ihan kiva biitsi, mutta paljon jengiä joten ei siinä mitään erityistä paratiisifiilistä tullu. Suomalaisetkin oli näköjään lähteny viettään joululomia, joten enää ei voi puhua ihan mitäsattuu. Hmmh.

Maanantaipäivä oli odotettu, koska oltiin buukattu iltapäiväksi ja illaksi venereissu eri saarille suomalaiselta Marialta, joka on Krabilla töissä. Kolmen aikoihin lähettiin ja käytiin ensin Railay biitsillä uudestaan ja jatkettiin sen jälkeen snorklaamaan. Snorklaus ei kuitenkaan oikein onnistunut, koska hätäsimmät jotka oli veteen jo kerenny, tuli sieltä aika pian pois koska vedessä oli kuulemma aika kohtuullinen meduusahässäkkä. Pikkusen kuulemma poltteli. 

Suunnitelmiin tuli siis muutos ja mentiin snorklauksen sijaan läheiselle Tup Islandille, mikä oli kyllä tosi nätti paikka. Nähtiin megahieno auringonlasku ja istuttiin biitsillä grillaamassa ruokaa ja katsomassa pienimuotoista tulishowta. Hengähdyshetken jälkeen lähettiin lopuksi viimeiseen kohteeseen. Itse olin aika intona odottanut tätä viimeistä paikkaa, koska päästiin uimaan planktonien sekaan! Oli siis jo pimeää ja kun hyppäsi veneestä mereen uimaan, niin plankton näytti siltä kuin olis ollut vesi täynnä pieniä timantteja. Supermakee kokemus!

Väsynyttä likkaa lähti siitäkin paatista kotiin nukkumaan ja keräilemään voimia jouluiltaa varten. Jouluaamu alkoikin sitten perinteisesti norsuajelulla ja nopealla biitsihengailulla. Illaksi oltiin varattu pöytä BBQ buffet-ravintolasta meidän porukalle. Ruoka oli superhyvää ja mahat oli buffan jälkeen supertäys. Tulipa illallisen aikana tilattua pari pientä viinikarahviakin Annukan kanssa ja päästiin siitä ihan mukavaan joulutunnelmaan. 

Perinteinen suomalainen joulu oli tästä joulusta todella kaukana, eikä joulu oikeasti ollut mikään joulu. Buffetin jälkeen lähettiin katsomaan Krabin yöelämää ja vanhuksetkin jakso juhlia aamuun asti. 

Joulupäivä meni myös erittäin epäperinteisissä merkeissä, itse en tainnut poistua hotellilta kertaakaan. Ei siis juurikaan mitään mielenkiintoista kerrottavaa. 

Jouluna huomasin illan aikana, että mun marimekko-pussukasta ei enää löytynyt mun Visa Electronia. Taisin siinä vaiheessa jo tietää, että nyt on kortti varmaan omilla teillään, mutta toisaalta toivoa oli vielä. Yritinkin sitten selvitellä joulun hulinoiden jälkeen tätä katoamista hotellin respassa. Luulen, että siivooja on siivonnut mun kortin omaan taskuunsa tai sitten vahingossa johonkin. Koitin yksinkertaisella englannilla kysellä respasta, että voisiko mies soittaa vaikkapa siivojalle ja kysyä, onko tällä mitään tietoa mun kortista. Tästähän ei tullut yhtään mitään, koska mies luultavasti käsitti, että yritän maksaa pyykkäämisestä mun electronilla. Hermothan siinä meni. Mentiin takaisin respaan ja rupesin selvittään toiselle työntekijälle ongelmaani ja hän ymmärsikin sitten vähän paremmin. Kuvailin korttia, että semmoinen siniharmaan värinen ja timantin kuva. Tässä vaiheessa respan miehen suu loksahti auki että "oooh really, real diamonds in your card??! how big?!"

Totesin, että nyt on varmaan parempi mennä nukkumaan ja toivoa että respan täti pääsi kärryille mun pulmasta. 

Seuraavana aamuna kukaan ei edelleenkään osannut sanoa mitään kortin kohtalosta tai siitä, onko siivoojilla jotain hajua siitä. Mai pen rai ja lähdettiinkin jo sitten taksilla kohti satamaa ja Samuita. Matkalla tein raskaan päätöksen ja suljin kortin. 

Siinä tiivistetysti älyttömässä väsymyksessä ja kaikessa tönkköydessä kirjoitettu tarina Krabilta. Palaillaan paremmissa voimissa joku päivä, kertoilen sitten lisää loppureissustakin. Ehkä ranskalaisin viivoin, koska se olis varmaan helpompaa. Nyt kuvia, olkaa hyvä.

<3 Tiina